-No tuunko auttamaan? Anna olla, odota! Aamulla oli lähdetty – tavan mukaan – järvelle. Mitä lie, kalaanko? Ei kait, ei ainakaan sillä mielellä, että ’aina sieltä jotain tulee’. Kunhan nyt, kun on tuo venekin ja järvi lähellä. Järvi – vähän niin kuin tuvan pöytä. Sen ääressä ollaan yhdessä, tunnetaan, vähän salaa, jotenkin yhteenkuuluvaisuutta. Aamun lehti, puheenparret, ähinät. Kahvia, leipää, vähän juustoa päälle. Joskus tässä ei viihdytty, oli kiire. Lasten hoitoa, töihin lähtöä, naapurin soittoa, vanhempain iltaa. Ähinät olivat joskus tuskaisempia, kovempia kuin nykyään. Samat rutiinit....
Rantaan palatessa …
lue lisää
